Viimesiä viedään

8 päivää muuttoon. Olohuoneen nurkka on täyttyny muuttolaatikoista ja ylläkerrasta löytyy vielä monta tyhjää lisää. En ois uskonu että pelkät koulukirjat ja mapit vie yhen banaanilaatikon, ja lisää on vielä tulossa. Kohta sitä asutaan sitten Hyvinkäällä ja asunnon ovessa lukee Jämsén&Manninen!:)

Oon tyytyväinen tohon asuntoon, ja aika viimemetreille sen löytyminenkin venähti. On ihan kiva päästä asumaan muutaman kilometrin päähän keskustasta, lapsiystävälliselle, rauhalliselle ja vihreelle alueelle, mutta toisaalta on kiva kun kaupungin hälinäkin on vain parin kilsan päässä ja kaikki lähellä. (Lähellä mulle koska oon koko elämäni asunu 17km päässä kaikista vähäsistäkin palveluista ja sivukylällä).
Nää viime viikot on menny oikeestaan vaan mansikkamaalla, mansikkamaalla, mansikkamaalla ja öööö.. no mansikkamaalla. Ihan tarpeeks rankkoja päiviä, aikasia herätyksiä ja töitä vielä illoiksikin, joten kun ens viikolla lopetan työt, taidan olla saanu mansikoista tarpeekseni taas ens kesään asti - ja töistä mansikkamaalla toivottavasti loppuelämäkseni.
Tää on mun 7. kesä mansikkamaalla, alotin 11-vuotiaana. En osannu sillon oikein kunnolla ja olin hitain kerääjä, mutta opin nopeesti, ja oon huomannu että tommosessakin hommassa voi todella kehittyä! Kokemuksen kautta musta on tullu yks porukan nopeimmista kerääjistä, ja erehtymättä myös pitkäaikasin. On ollu hauskaa kattoa, miten ihmiset ympärillä vaihtuu ja joka vuos tutustuu uudenlaisiin persooniin, mutta minä ja mansikkamaa ei liikuta mihinkään. Kaippa se on kasvattanu ihmisenäkin, tai ainakin sisua on tullu paljon enemmän. Joskus yli kymmenentuntisiks venyneet työpäivät ei oo ollu kivoja, mutta oon onnellinen että oon niinkin pitkiä päiviä jaksanu tehä.

Oon myös toukokuun alusta käyny autokoulua. Eilen pyöräheltiin liukkailla, ja tänään tämä suoritti ajotutkintonsa hyväksytysti! Hetken ehtii vielä autolla ajella täällä, mutta Hyvinkäälläpä ei sitten autoo ookkaan käytössä ihan heti. Onneks jopo on mulle uskollinen!

Ei millää pahalla, mutta on kiva lähtee. Tää paikka on nähty ja eletty. Kotihan täällä on aina mulle, ja on varmasti kiva tulla käymään. Mutta kai sen tietää millon on aika mennä eteenpäinki ja ottaa pieniäsuuria askelia. Mitään ei oo viimeseen puoleen vuoteen varmaan enemmän ootettukaan kuin yhteenmuuttoa. 7 kuukautta etäsuhdetta ei ollu ihan helppokaan pala purtavaks, mutta siitä on hienosti selvitty, ja se palkitsee nyt:) Jälleennäkemiset viikkojen jälkeen on ollu parhaita hetkiä, lähtemiset pahimpia, varsinkin jos ei oo tienny millon seuraavan kerran tavataan.. Mutta muutto, se antaa paljon. Enemmän yhteistä aikaa, enemmän opiskelumahdollisuuksia, enemmän harrastusmahdollisuuksia.. Tietenkin se myös väistämättä ottaa omat juttunsa. Koti ja paljon tuttuja ihmisiä ja tuttuja asioita jää pitkän matkan päähän, ja tuun varmasti ikävöimään ihan tosi paljon Pepeä, mun päivien pilkettä silmäkulmassa. Mutta tiedän että sekin on täällä vielä pitkään ja oottaa mua aina.♥